PERUSOPETUSTA UUDISTETAAN

Pääjohtaja Timo Lankisen vetämä työryhmä sai valmiiksi ehdotuksensa perusopetuksen tavoitteista sekä eri oppiaineiden uusista tuntijaoista. Taito- ja taideaineiden asemaa vahvistetaan lisäämällä valinnaisuutta ja sisällyttämällä opetettaviin aineisiin ripsahdus kahta uutta tulokasta: etiikkaa ja draamaa.
Pihkura ... peruskoulu taitaa ehtiä kunnostautua asiassa ennen steinerpedagogisia opinahjojamme.
Steinerpedagogisessa aikuiskoulutuksessa olemme nimittäin toteuttaneet jo pitkään opintoja, joissa puhe- ja draamataide on ollut itsenäinen opetusaine ja etiikka eräänlainen opintojemme tarjoaman sivistyksen ydin (ainakin Snellman-korkeakoulussa).
Lasten ja nuorten kasvatuksessa tilanne on toinen. Vaikka sielläkin eettisyyden voidaan katsoa läpäisevän kaikki steinerkouluissa opetettavat aineet, ei esimerkiksi draamakasvatus ole kuulunut kaikkien Suomen steinerkoulujen opetussuunnitelmaan omana oppiaineenaan, vaikkakin näytelmät luokanopettajien tai taideopettajien ohjaamina ovat olleet steinerkoulun arkea jo koululiikkeen alusta alkaen. Steinerkouluissakin trendi näyttäisi kuitenkin olevan se, että etiikka ja draama tulevat muodostamaan omat itsenäiset opetusaineensa. Puhetaito, puhekyvyn taiteellinen kehittäminen epiikan, draaman, runouden ja tarinankerronnan keinoin on jokaisen sivistystä etsivän ihmisen asia, riippumatta elämäntilanteesta ja ammatista.
Myös kansalaisilta kysyttiin netissä mielipidettä peruskoulun kehittämisen suuntaviivoista. Esimerkiksi Jarno Paalasmaa kirjoitti opetuksen järjestämisestä: ”Hyvää ei kannata kovin paljon muuttaa. Pisa-tulosten perusteella koulujärjestelmäämme on erinomainen tiedollisen osaamisen alueella; luonnontieteellisen, matemaattisen ja äidinkielen osaamisen suhteen. Jotakin kannattaisi kuitenkin tehdä. Kari Uusikylän joskus käyttämää vertausta lainatakseni: Koko suomalainen koulujärjestelmä on kuin Pisan kalteva torni. Kansainvälinen turistinähtävyys, mutta reippaasti kallellaan. Koulumme on kallellaan tietoon ja sitä pitäisi oikaista sosiaalis-emotionaaliseen suuntaan. Vertailun, kilpailun ja tehokkuusajattelun sijaan pitäisi vahvistaa yhteisöllisyyttä ja mielikuvitusta. Tähän päästäisiin esimerkiksi pysyvillä oppilas-opettajasuhteilla, kannustavalla sanallisella oppilasarvioinnilla ja monipuolisilla taito- ja taideaineilla, draamakasvatuksella ym.”

Hienoa kuulla tällaisia kansalaismielipiteitä … jaa, mutta taisikin olla tämä Paalasmaa tuttu kollega ja steinerpedagogi... niin että siksihän nuo kuulostivat niin hyviltä ehdotuksilta! :-)

Toisaalta myös mainittu kasvatustieteen emeritusprofessori Kari Uusikylä ehätti radiohaastattelussa toteamaan, että perusopetusuudistus on periaatteessa hyvä jos se merkitsee kasvatuksen alueella talouselämän intresseistä johtuvien vaatimusten orjallisen noudattamisen sijaan lapsen yksilöllisyyden ja ihmisyyden mahdollistamista. Yleissivistävän koulun perustehtävät ovat Uusikylän mukaan ensisijaisesti ajattelemisen kyvyn ja taiteiden mukanaan tuoman elämyksellisyyden ja myötätunnon kyvyn herättäminen lapsissamme. Professori Uusikylän ajatuksiin voin täydestä sydämestä yhtyä.

Sitten herää kyllä kysymys, miksi ihmeessä lakimme määrittelevät hallituksen ylimmäksi kasvatuksen suuntaviivojen päättäjäksi – hallituksen, joka tänä päivänä ei usein ole muuta kuin talouselämän poliittinen jatke... Miten ikipäivänä tämä taho voisi taata lastemme
inhimillisen kehityksen? … Ellei sitten valtioneuvostossa sattuisi istumaan ihmisyyteen kallellaan olevia (todellisia pisamaisia kulttuurin tukipilareita tai suorastaan torneja) yksilöitä, joilta voisi odottaa vastuullisuutta myös muissa kuin talousasioissa. Ainakin yhden tällaisen kulttuurin tornin ja valtioneuvoston jäsenen olen elämäni aikana tavannut. Hän tosin seisoi edessäni - mikäli muistan - täysin suorana.