KUUKAUDEN KYSYMYS 4

Voidaanko intuitiota opettaa?

Suomen Akatemian rahoittamassa tutkimusprojektissa on selvitetty, mitä yhteistä on innovatiivisella bisneshankkeella, työhyvinvoinnilla, matemaattisilla läpimurroilla ja poikkeuksellisella taiteella. Helsingin Sanomien vieraskynä-artikkelissa tutkijat Samu Mielonen ja Asta Raami vastaavat, että yhteistä on kyky käyttää ajattelun keskeisenä voimana intuitiota!

Viime vuosikymmenten tieteellisen tutkimuksen mukaan kuva ihmisestä pelkästään analyyttisenä ja rationaalisena toimijana on muuttunut – olemme sekä rationaalisesti että intuitiivisesti toimivia olentoja. Intuitio on luonnollinen ja välttämätön osa ajattelua. Tutkijat ovat huomanneet, että päätöksenteossa ongelmia ratkaistaessa intuitio tuottaa merkittävästi parempia ratkaisuja kuin rationaalinen ajattelu. Yhä useammat maailman ongelmat ovat HS:n artikkelin mukaan sellaisia sekavia vyyhtejä, joita päättelevä äly ei yksinään pysty ratkaisemaan. Intuitiivinen ajattelu voi sen sijaan toimia kyseisissä tilanteissa hämmästyttävällä tarkkuudella.

Tutkijat korostavat, että intuitiota, jonka merkitys on taidekasvatuksessa ymmärretty jo pitkään, voidaan opettaa, eikä pelkästään taidekoulutuksissa, vaan osana yleisen ajattelun taitoja. ”Sekä rationaalinen että intuitiivinen ajattelu tarvitsevat harjoitusta, kehittymistä ja tietoista käyttöönottoa – oppiaineista riippumatta.”

Tutkijat ehdottavatkin intuition harjoittamista rationaalisen päättelyn rinnalla. Se voi heidän mukaansa olla esimerkiksi hiljentymistä itseensä, mielen ennakkoluulotonta tarkkailua ja nousevien ajatusten erottelemista toisistaan. ”Näin oppii erottamaan intuitiivisen tiedon vaikkapa peloista, toiveajattelusta tai mielikuvituksesta.”

Steinerpedagogisesta opettajakoulutuksesta vastaavassa Snellman-korkeakoulussa harjoitamme intuitiivista ajattelua osana yleissivistäviä ja ammatillisia opintoja. Fenomenologinen, ilmiökeskeinen tarkastelutapa soveltuu niin ulkoisen luonnon, kuin sosiaalisen elämän dynamiikan tai yksilön sisäisen elämysmaailman tutkimusperiaatteeksi ja antaa ilmiöiden ehdoilla toimittaessa tilaa myös intuitioiden syntymiselle osana ymmärrystapahtumaa. Intuitio on ajattelutoimintamme perusilmiönä ehkä myös sukua sille, mistä Aristoteles käytti nimitystä fronesis – kykymme oivaltaa miten toimia ongelmallisissa elämäntilanteissa, joissa järki ja päättely eivät ole välittömästi käytettävissä. Kun HS:n artikkelissa ehdotetaan, että Suomi voisi toimia innostavana edelläkävijänä intuitiivisen ajattelun liittämisessä kiinteäksi osaksi oppimista ja ongelmien ratkaisemista, voimme hieman ylpeänä Snellman-korkeakoulussa todeta, että ”been there already – seen that – done that!”

Tutkijat Mielonen ja Raami sanovat sen kuitenkin paremmin: ”Kouluistamme pitäisi valmistua tietoisen ajattelun moniosaajia: empaattisia, analyyttisiä ja intuitiivisia asiantuntijoita.”