”Aikamme haasteet ovat pedagogisia!” Tampereen yliopiston opettajakoulutuslaitoksen johtajan, professori Veli-Matti Värrin avajaispuheen sanat Hämeenlinnan yksikön 90-vuotisjuhlassa syksyllä iskivät kuulijakunnan tajuntaan kuin Zeuksen salama. ”Kasvatuksen tärkein tehtävä on ihmisen sivistäminen eettisesti toimintakykyiseksi persoonaksi, moraalisubjektiksi. … Viime kädessä kasvatuksessa otetaan kantaa siihen, mitä ja millainen ihminen on, mitä pidämme ihmisen kasvussa arvokkaana ja tavoittelemisen arvoisena, ja millä perusteilla ja mistä lähteistä tämä arvokas määrittyy. Kasvatuksen päämäärä puolestaan edellyttää käsitystä siitä, millainen on arvokas ihmiselämä”.
Professori Värri totesi, että kaikkina aikoina kasvatusta on pyritty käyttämään välineenä ja sopeuttamisen keinona kulloisenkin ideologisen hegemonian mukaisesti, milloin uskonnon, poliittisen ideologian tai talouden nimissä. Värrin mukaan Suomessa yhteiskuntaa lähdettiin alunperin rakentamaan toisenlaiselle eetokselle: snellmanilaiselle sivistysidealle, jota toteutettiin koululaitoksessamme ja opettajakoulutuksessa. Sivistysajatteluun liittyvät arvot ovat kuitenkin matkan varrella korvautuneet markkinatalouden ”tämänpuoleisilla” arvoilla ja niin on myös kasvatuksen piiriin tunkeutunut vaatimuksia kilpailu- ja suorituskykyjen omaksumisesta. Nämä ovat arvoja, jotka eivät luonteensa mukaisesti kuulu kasvatuksen kentälle. Ajallemme on Värrin mukaan ominaista eräänlainen neuvottomuus ja kyvyttömyys asettaa pedagogis-moraalisia päämääriä.
Värri totesi puheessaan: ”Kasvatuksen tehtävänä on luoda lapsille ja nuorille toivoa, sen tehtävänä on luoda luottamusta elämän arvoon ja merkityksellisyyteen. Hyväksynnän ja tunnustuksen saaminen on merkityksellisen elämän ehto. Kasvatuksen maailmassa on tiedostettava sekä kasvun mahdollisuudet että elämän hauraus ja haavoittuvuus – lapsella on oikeus tulla hyväksytyksi ehdoitta. … Kilpailuideologian korostaminen kasvatuksen maailmassa on sekä ontologista että rakenteellista väkivaltaa, jonka seurauksena saatamme tahattomasti tuottaa sattumanvaraista, todellista väkivaltaa ja muita ääri-ilmiöitä. On myös meidän käsissämme, millaista yhteiskuntaa tahdomme”. Tällaisen lausunnon esittäminen kasvatuksen ammattilaisten ja kasvatuksen alan korkeimman virkamiehen, opetusministerin edessä on nähtävä kulttuuriteoksi Suomessa. Siitä haluaisin lausua professori Värrille henkilökohtaisen kiitoksen. Oli jo aika jonkun kertoa meille, että ”keisarillahan ei ole vaatteita!”
Professori Värri julkisti myös Hämeenlinnan opettajakoulutuslaitoksen koulutuseetoksen sanomalla, että laitoksen erityispiirteenä on vahva koulutusajattelu ja taidepainotteinen opetussuunnitelma. Yliopiston opettajakoulutuksessa tahdotaan hänen mukaansa korostaa taide- ja taitoaineiden merkitystä kasvatusajattelussa. Estetiikka ymmärretään siinä ”aistimellisuuden” avaimena empatiaan, toisen kunnioittamiseen ja toisesta huolehtimiseen. Silloin ollaan Värrin mukaan etiikan ytimessä.
Toivotan onnea ja menestystä Hämeenlinnan opettajakoulutukselle! Professori Värrin puhe julkastiin juuri ilmestyneessä Steiner-kasvatuslehden numerossa 4/2009.
