KUUKAUDEN KYSYMYS 6

Mitä tarkoittaa "EVIDENCE BASED RESEARCH" kasvatuksessa?

Tarkoitetaanko sillä tietynlaisia tutkimustuloksia, sellaisia, joille on "näyttää evidenssiä"? - EI!

Tarkoitetaanko sillä tietyntyyppisiä hyväksi todettuja tutkimusmenetelmiä? - EI!

Tarkoitetaanko sillä sitten jossakin mielessä laadukkaita tutkimuksia ylipäänsä? Siihenhän tuo "evidenssiin pohjaava" viittaa? - EI EI EI!!!

Mitä ihmettä sitten tarkoitetaan termillä "EVIDENCE BASED"?

Sillä tarkoitetaan yksinkertaisesti tieteellisten tutkimusten automaattista ja tilastollista VALINTA- JA RANKING-JÄRJESTELMÄÄ!

Tämä halutaan nyt myös kasvatuksen kentälle - MIKSI?

RYHTIÄ KOULUIHIN

600 yläasteen opettajaa on haastateltu työoloistaan Suomen kouluissa. Tuloksena oli se, että suurimmalla osalla haastatelluista kokemukset olivat olleet masentavia. Oppilaat haistattelevat opettajille, meluavat tunneilla ja häiritsevät opetusta, eivät osoita vähäisintäkään kiinnostusta opetukseen vaan mieluummin keskustelevat keskenään ja näppäilevät kännyköitään. Opetuksesta ei tahdo tulla mitään, koska kaikki opettajien aika menee kurinpitoon, joka sekään ei ilmeisesti onnistu hyvin. Nuori tietotekniikan opettaja toteaa tv-haastattelussa, että: "Täytyy ilmeisesti vain hyväksyä se tosiasia, että nuoret eivät enää osaa käyttäytyä!"

Opetusministeri Virkkunenkin heräsi moittimaan nuoria käytöksestään sekä opettajia kykenemättömyydestään puuttua rikkeisiin kouluelämässä. Ministeri vaatii kouluihin ryhtiliikettä, sopimattomaan käytökseen tulee puuttua jatkossa kouluissa välittömästi!

Siis mitä? Rangaista oppilaita sellaisesta, mitä he luultavasti eivät alunperinkään ole kokeneet velvollisuudekseen, josta olisivat luistaneet? Haloo - laitettaisiinko peli hetkeksi poikki! Eihän kouluissa ole saanut vuosikymmeniin kasvattaa nuorten persoonallisuutta. Koulun tehtävänähän on ollut objektiivisen tiedon jakaminen, nuoren ihmisen tietojen ja intellektin kehittäminen. "Subjektiiviset" nuoren persoonallisuuteen liittyvät arvokysymyksethän eivät ole olleet soveliaita kouluopetukseen, koska "niistä ollaan niin montaa mieltä". "Arvopluralismi rules!". "Anything goes!"

Miten nuorissa olisi voinut kehittyä minkäänlainen taju siitä, mikä on ihmiselle arvokasta käytöstä ja mikä ihmisyyttä alentavaa jos sitä ei olla harjoitettu käytännön elämässä, kotona ja kouluissa? Miten nuoressa koskaan syntyy aito ja herkkä toisen olennon myötäelämisen tai myötäkokemisen kyky jos ainoa "oikea" ja "arvokas" maailmassa ovat matemaattiset ja fysikaaliset kaavat? Työrauha täytyy tietysti löytyä kouluihin (myös matikan ja fysiikan tunneille). Siksi nuorten on löydettävä yhteisten pelisääntöjen äärelle. Kuitenkin, jo Aristoteles ymmärsi, että ihmisen persoonallisuuden hyveet kehittyvät ainoastaan niitä käytännössä harjoitettaessa, toiminnassa. Nuoret tuntevat tulleensa aiheetta rangaistuksi olemisestaan ja käytöksestään jos heitä ei ensin olla ohjattu KOKEMAAN, että tietynlainen käytös on ja toisenlainen ei ole ihmisen arvolle sopivaa. Nykynuoren sielunelämä on kuin pelto, joka on jätetty kesannolle. Se puskee nyt rikkaruohoja. Pellon syy ei ole se, että siellä ei kasva viljaa. Maamies, kyntäjä on jättänyt sen hoitamatta. Syy on meidän aikuisten, jotka emme ymmärrä luonnonlakeja ihmisen kohdalla. Pisa-tulokset eivät olekaan nyt avuksi - eiväthän!

Koko koulu - ei vaan koko kasvatuksen idea on pohdittava uusiksi. Minkälaisiksi olennoiksi haluamme ihmisinä kehittyä? Mitä ominaisuuksia, kykyjä ja piirteitä - tiedollisia, taidollisia ja persoonallisia haluamme itsessämme arvostaa. Kaikkia näitä täytyy tulevaisuuden koulun nuorisossamme kasvattaa, vaalia ja harjoittaa tasapuolisesti, kokonaisvaltaisesti. Ihmisen "sisäiset" persoonallisuuteen liittyvät henkiset arvot ovat yhtä tärkeitä kuin "ulkoiset", maailmalliset arvot. Tämä oli kaiken sivistysajattelun ydin. Se meidän on löydettävä ajallemme sopivalla tavalla uudelleen. Tämä koskee niin kotikasvatusta kuin kasvatusta ja opetusta kouluissa ja yliopistoissa, joissa Snellmanin sanoin "aikamme nuoriso etsii sivistystään".

IHMISEN KASVATUS

Tässä blogissa kysytään ihmisen idean ja ihmiseksi kasvamisen ihmeen perään. Vuosisatojen, ehkä vuosituhansien ajan ihminen on pohtinut oman olemuksensa arvoitusta ja olemassaolonsa tarkoitusta, päämäärää. Kaikkina aikoina on myös ihmisyyden päämäärän saavuttamiseksi nähty välttämättömäksi, että sen eteen tehdään työtä - kasvatustyötä. Luonnonkehitys kantaa ihmistä tietylle rajalle asti. Varsinaiseen ihmisyyteen kasvaakseen hän tarvitsee muiden ihmisten ja lopulta itsensä apua kasvatuksen ja itsekasvatuksen muodossa.

Kasvatuksen päämäärä on klassisessa kasvatusajattelussa ymmärretty samaksi kuin ihmisen päämäärä. Arvokkaimmaksi on aina nähty työ, joka pyrkii auttamaan yksilöä tulemaan siksi, mitä on - tulemaan ihmiseksi. Tämä oli ikuisen kasvatuksen idea. Voisiko se olla sitä vielä tänään?
(Kuvassa antiikin Kreikan rauhan ja harmonian jumalatar Eirene)

THE EDUCATION OF MAN
In this blog I discuss the idea of man and the miracle of growth and development towards being human. For centuries man has contemplated the mystery of his own being and the meaning or purpose of his own existence. At all times, men have also seen educative tasks necessary for achieving such goals of humanity. Nature carries the development of man to a certain point. In order to be able to develop towards real humanity he needs the aid of his fellow men and ultimately of himself in the form of education and self education.

In the past, the goal of education was considered to be the same as that of the human being himself. Educational activities which aimed at helping the individual to become that which he or she is - a human being, these were always considered the most valuable in education. This was the original idea of perennial education. Could it be such yet today?
(Picture: Eirene, the godess of peace and harmony in ancient Creece)