POLITIIKKAA KEHIIN

Meillä Suomessa tehdään politiikkaa. On hallituspolitiikkaa, sosiaalipolitiikkaa, tiedepolitiikkaa, talouspolitiikkaa jne. Nyt on vielä EU-politiikkaa, johon kaikki kotitekoinen politiikka pitää sovitella. Tavattoman tärkeitä asioita (varsinkin talouspolitiikka). Ja kaikki tärkeät tapahtumat Suomessa pyörivät tämän poliittisen hyörinnän ympärillä. Ainakin niin meille päivittäin vakuutellaan tiedotusvälineissä.

Katsotaanpas... presidentillä ja pääministerillä jotakin nokkapokkaa valtaoikeuksista EU-asioissa, mutta Taxell hoitaa asiaa. Talousasioissa taas kevät on lakkojen aikaa enkä tarkoita niitä marjoja; energiateollisuuden työehtosopimusten jumittuminen saattaa nimittäin johtaa sähkön ja kaukolämmön jakeluongelmiin, kuulemma. Huonoa työvoimapolitiikkaa ja huono asia meille kuluttajille, jotka jo nyt värjöttelemme lumen ja kylmän keskellä. Matkalaukkuvuoret kasautuvat Finnairilla kun laukunheittäjät boikotoivat liukuhihnoja, syynä ratkaisut henkilöstö- / talouspolitiikassa. Uudet puuliikenteelle rakennetut rautatielinjat lojuvat maastossa käyttämättöminä koska VR:n talouslaskelmat eivät tue hankkeen kannattavuutta (todetaan nyt kun hanke on jo toteutettu). Alueellinen talouspolitiikka ajaa yli kansallisen suunnittelupolitiikan. Puuta roudataan itärajalta kiskojen sijasta nyt rekkarallina - jos roudataan, AKT kun on menossa lakkoon.

Entäs sitten kun valtakunnan tosi-radion demarijohtaja Jungner saa potkut poliittisen kämänöinnin seurauksena (ei siis ehkä Jungnerin aiheuttaman). Tapauksen uutisoinnissa keskitytään potkut saaneen henkilökohtaisiin tuntemuksiin ja pettymyksen tunteisiin. Politiikka onkin likaista peliä, jossa kärsijänä on yksilö – kuka tahansa meistä. Helppoa hommaa ei ole ”kirkollispolitiikkakaan”. HS-raati päätyi nimittäin helmikuussa toteamaan, että kirkko on hylännyt Jeesuksen opit. Hoida nyt sitten tällaisella julkisuus-imagolla sielunpaimenen tehtäviä! ”Urheilupolitiikassakin” lienee jotain mätää, kun suomalaiset eivät menesty olympialaisissa. Urheilupomoilta ja valmentajilta tivataan nyt vastauksia ja päitä vaaditaan vadille. Syyllisiä on löydettävä huonolle menestykselle, kansaa on ikäänkuin petetty kun luvattua kahtatoista mitalia ei olekaan tulossa. Jopa presidentiltä on tiedusteltu syitä moiseen ”valtiopetokseen”. Halonen tosin välttää syyttävän sormen heristelyn ja ilmaisee luottamuksensa suomalaiseen urheiluun - kaikesta huolimatta - ja toteaa että: ”Päivä se on huomennakin!” A vot - politiikkaa parhaimmillaan! Kaikki muu poliittinen toiminta näyttääkin sitten tuovan vain kurjuutta.

Mitä ihmettä on vikana suomalaisessa poliittisessa elämässä? Hämärästi muistelen, että politiikka tarkoittaa ”yhteisten asioiden hoitamista”, ”yhteisen tulevaisuuden suunnittelua”! Mielekäs periaate, jo antiikista tuttu. Luodaan mahdollisimman hyvää ihmisten maailmaa! Miksi sitten juuri meillä ihmisillä näyttää menevän huonosti, vaikka juuri ihmisten asioihin niin paljon panostetaan?

Wikipedia tietää valistaa politiikan tutkija Kari Palosen suulla, että politiikkaa on siellä, missä voidaan tehdä toisin. Ihmisten toiminta muuttuu poliittiseksi silloin kun on tehtävä ratkaisuja kahden tai useamman vaihtoehdon välillä. Ergo – jos asiat voidaan tehdä toisin, ja jos juuri politiikkaa on se, että voimme valita eri vaihtoehtojen välillä, eikö silloin JÄRKEVÄÄ politiikkaa olisi sellainen, missä meneteltäisiin aivan toisin kuin mitä tänä päivänä tapahtuu. Jos kerran tämän päivän poliittiset traditiot vain kurjistavat elämäämme, luovutaan niistä!

Kun tänään lastemme ja koko ihmiskunnan tulevaisuutta suunnitellaan talouspoliittisista lähtökohdista käsin globaalin markkinatalouden ehdoilla, jonka juoksupojiksi tiede- , sosiaali- yhteiskunta- ynnä muut politiikat on alistettu, käännetään tilanne ympäri ja asetetaan kasvatuspolitiikka kaiken perustaksi. Kasvatuksen päämäärähän on sama kuin ihmisen päämäärä. Ihmiskunnan hyvän idea sisältyy jo implisiittisesti kasvatuksen ideaan. Alistetaan muut politiikat tälle kaikkien politiikkojen äidille – kasvatukselle. Otetaan yhteiskunnan ja yhteisöelämän arvoiksi kasvatuksen arvot ja suunnitellaan lainsäädäntö uusiksi näistä lähtökohdista käsin. Alistetaan talous ihmisyydelle, unohdetaan markkinaegoismin aiheuttamat inhimilliset kärsimykset ja siirrytään eteenpäin. ”Päivä se on huomennakin!” Kuka aloittaa? Vanhanen? Halonen? Joku muu? Haloo!!!