Tänä päivänä oppia saadaan kouluista ja yliopistoista. Jotkut ovat ajatelleet, että muuta oppia ei maailmassa olekaan kuin virallisissa koulutusohjelmissa saatava. Onneksi viime aikojen trendit viittaavat siihen, että muutakin oppimista jo arvostetaan ja joskus hyväksiluetaan esimerkiksi akateemisissa koulutusohjelmissa. Tietoja ja taitoja voi kartuttaa myös esimerkkiä seuraamalla ja jäljitellen tekemällä, johon vanha mestari - kisälli -opetus perustui.
Elinikäisen oppimisen käsite avautuu ehkä parhaiten kuitenkin elämänkoulun ajatuksen yhteydessä. Koko elämä voidaan nähdä oppimiskenttänä, jossa yksilö kartuttaa tietojaan ja taitojaan elämänsä tarjoamissa tehtävissä ja mahdollisuuksissa. Virallisia koulutusohjelmia toki tarvitaan, mutta mikään teoreettinen oppi ei korvaa elämänkokemusta. Yhdessä ne voivat muodostaa tukevan perustan inhimilliselle ja ammatilliselle kasvulle.
Oppi kasvaa iän karttuessa. Vanha kansanviisaus tiesi tämän. Vai mitä mieltä olette näistä letkautuksista koskien nuoren ja vanhan ihmisen tietämisiä:
- Vanhuus ei anna järkeä, mutta opettaa kyllä hiljaa kävelemään.
- Kyllä aikaa on, mutta ikä loppuu.
- Et sinä viälä tiärä kun urvut, ja lepästä nekin.
- Varhaanen vasikan tanssi on harvoon hyväksi.*
- Nuaren miähen mieli holjuu kuin vesi purtilossa.
- Mitäs nuar mies akalla tekee, kun ei ole lapsiakaan!
Tästä viimeisestä en ole ihan varma liittyykö se vanhan kansan biologian vai sosiologis-yhteiskunnalliseen tietämykseen! :-)
* Vasikantanssin käsitteen opin varusmiespalvelun yhteydessä kun kenttäsulkeisissa kersanttimme huusi meille naama punaisena, että "Johan työ otatta sivuaskeleita kuin tanssiva vasikka kevätniityllä".
Lisää letkautuksia Tarja Pullin toimittamassa kirjassa Koko perheen kansanviisaus (2002), josta yllä olevat elämänviisaudet olen muistin varaisesti siteerannut.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti