KEVÄTTÄ RINNASSA

Huomasitko, että talvi meni? Ainakin täällä eteläisen Suomen rannikkoalueella ne valtavat lumikinokset, joita saimme lopputalvesta ihailla, ovat (lähes) kaikki hävinneet. Ja... kuin jonkin salaperäisen mahtikäskyn voimasta, kevät on täällä taas. Sumuisia aamuja, auringon lämmittämiä iltapäiviä, huumaavaa ja riemastuttavaa linnunlaulua joka puolella. Leskenlehtiä, sinivuokkoja, tuhansia ja taas tuhansia puiden ja pensaiden silmuja aukeamassa. Talven kylmä väistyy ja lämpö hehkuu saapuvasta kesästä vastaan.

Ulkoisen elämän voimistuminen tuntuu myös ihmisen sisäisyydessä. Sielussa herää jotakin, joka muistuttaa silmujen aukeamista, kevätniityn kukintaa. Valo ja väriloisto voi lisääntyä myös meissä. Keväisen luonnon kanssa herääminen voi muuttaa ihmisenä olemisen iloksi ja riemuksi... Ainakin hetkittäin.


Sufirunoilija Rumi toteaa(vapaa muistinvarainen käännös):

"Tule puutarhaan keväällä,
granaattiomenien kukissa on silloin
valoa, värejä ja rakastavaisia.
Jos et tule, kaikki tämä ei merkitse mitään,
jos tulet, kaikki tämä ei merkitse mitään."