Tiesittekö, että saamelaisessa kulttuurissa isien tehtävä on "kiusata" lapsiaan! En minäkään tiennyt. Sen kertoi minulle Norjan Kautokeinossa sijaitsevan saamelaisen yliopiston opettaja Aimo Aikio joskus 1990-luvulla vieraillessani Sami Allaskuvlassa. Aikio huomasi, että ymmärsin sanan "kiusata" toisin (väärin) ja selitti, että saamelaisessa kasvatuskulttuurissa arvostettiin ajatusta vapauteen ja itsenäisyyteen kasvattamisesta.
Tämä vapauteen kasvattaminen toteutettiin siten, että isän tehtävä perheessä oli kertoa kasvavalle lapselle asioita, näkökulmia, tarinoita maailmasta, joista lapsella ei koskaan ollut varmuutta olivatko ne totta vai ei. Tämä oli kiusaamista! Kiusaamista sikäli, että lapsi jäi tarinan todenperäisyyden suhteen ambivalenttiin tilaan - ja joutui arvioimaan asian todenperäisyyden ITSE. Isän ohella "kiusaamiseen" saattoi osallistua koko suku. Tällä "kiusaamisella" oli tarkoitus herättää lapsen oma itsenäinen ajattelu ja arvotaju. Mikäli isän ja sukulaisten arvuuttelu osoittautui ylivoimaiseksi tehtäväksi lapselle, oli olemassa aina yksi "takaportti": äiti! Äidiltä lapsi tiesi saavansa "oikean" vastauksen kysymyksiinsä, mutta se ei aina ollut mieluisin vaihtoehto. Se oli usein liian helppo ratkaisu. Isän "kiusaavan" tehtävän ratkaiseminen omin päin saattoi lapsesta tuntua paljon haastavammalta ja mieluisammalta. Osaisivatpa suomalaisen valtaväestön isätkin moisen "kiusaamisen" taidon. Saamelaiskulttuurista olisi varmasti monia asioita meillä opittavana!
Anneli Kajanto kertoo Sivistys.netin sivuilla Aimo Aikion nyt julkaisseen tutkimuksen, jossa tämä selvittää, millaiset kasvatukselliset tekijät yhdistävät menestyneitä saamelaisia. Tausta-ajatuksena tutkimuksessa on, että ihmisillä, jotka ovat eläneet voimakkaan kulttuurimurroksen, on vaikeuksia löytää paikkaansa elämässä. Aikion tutkimuksessa oli mukana saamelaisia, jotka kaikki joutuivat lapsena suomenkieliseen kouluun ja joiden kasvuympäristö muuttui radikaalisti. Oletusten mukaan heidän olisi pitänyt olla elämässään eksyksissä.
Aikio haastatteli yhdeksää länsimaisen määrittelyn mukaan menestynyttä saamelaista. Hän etsi heidän kasvatuksestaan ja lapsuudestaan ja elämästään yhteisiä, selviytymistä tukevia piirteitä. Tutkimus osoitti, että kyseisten tutkittavien kasvu tuki sopeutumista ja selviytymistä. Aikion mukaan heidän havaintokykynsä on herkkä, ei vain aistien osalta, vaan myös sosiaalisen, ei-verbaalisen havaitsemisen osalta. Tutkittujen saamelaisten kyky itsearviointiin on korkea. Sen seurauksena heillä on selkeä minäkuva, joka on vuorostaan edellytys vahvan identiteetin syntymiselle.
Menestyneet saamelaiset ajattelevat kokonaisvaltaisesti; asioita ei katsota irrallisina, vaan keskinäisessä suhteessa, holistisesti. Erittäin merkittävä tekijä on sopeutuvuus.
Aimo Aikio esitteli tutkimustaan Kasvatustieteen päivillä Oulussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti